Englanti epätoivossa
Ensimmäiset pörssit perustettiin Pariisiin, Amsterdamiin ja Lontooseen. Englannissa ”pörssi” kattoi Change Alleyn lähistöllä olevat kahvilat. Itse tarinamme alkaa vuodesta 1665, koska tulevaa tapahtumaa on hyvä hieman tarkemmin taustoittaa, niin erikoisia aikoja elettiin Englannin maalla.
Musta surma eli rutto palasi Englantiin varhain keväällä 1665. Lontoossa reagoitiin nopeasti ja aikalainen Daniel Defoe (1660?-1713) kertoi kirjassaan ”Journal of the Plague Years”, kuinka kesän aikana tapettiin 40000 koiraa ja 200000 kissaa, kun luultiin niiden olevan taudin takana. No, rottien luontaiset viholliset vähenivät ja helmikuussa 1666 oli rutto tappanut varovaisestikin arvioiden 100000 henkeä.
Toinen merkittävä Lontoota koetellut tapahtuma oli Great Fire. Pudding Lanella sijaitsevasta leipomosta alkanut tulipalo tuhosi 80 prosenttia Lontoosta! 13000 taloa, 89 kirkkoa ja 52 yritysten (kiltojen) taloa tuhoutui. Nyt katsottiin siis todenteolla kenen takapuoli kestää merivettä, kuten Juhani Suomi suutuspäissään sanoi Kalevi Sorsalle aikoinaan. Ei ollut ihme että kansalaisten mielet olivat maassa.
Myös Englannin sisällissota ja taistelut kapinallisjoukkioita vastaan 1685, kertovat jälkipolville maan tilasta. Vastatuulessa oltiin menty jo monta vuosikymmentä. Jollekin iloiselle tapahtumalle oli enemmän kuin suuri kansallinen tilaus.
Ritari saapuu paikalle
Kuten saduissa, juuri kun kaikki toivokin paremmasta huomisesta oli haudattu, saapui valkoinen ritari paikalle. Ilon toi 1687 merikapteeni William Phipps. 26 lapsisen perheen iltatähti purjehti muina miehinä Bahamalta Englantiin mukanaan uponneesta merirosvolaivasta nostetut 32 tonnia hopeaa. Kuningas Charles II:n oli jo 1683 antanut Phipps:lle H.M.S.Mary Rosen tarkoituksenaan etsiä kultaa Englannin alusmaista. Hopea lastin arvo oli 300000 £ eli nykyrahassa yli 44 miljoonaa! Lontoon seurapiirit sekosivat täysin. Jokainen halusi rahoittaa etsintöjä, koska kultaa ja hopeaa saisi noin vain meren pohjasta. Ja Phipps lyötiin tietysti kiireellä ritariksi 1687.
Todelliset keksinnöt…
Klassiset ainekset olivat taas koossa. Markkinoilla oli likviditeettiä, oltiinhan rakennettu koko Lontoo uuteen uskoon viime vuosikymmenten aikana. Uusi teknologinen keksintö ja mennyttä Hollannin tulppaanikuplaa ei enää muisteltu. Tällä kertaa kaikki olisi toisin…
Lukuisia patentteja tehtiin uuden teknologian ”sukelluskoneista”. Niitä varten perustetiin yhtiöitä, ja rahaa kerättiin suurelta yleisöltä. Kuulostaako tutulta? Patentit olivat enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta, eikä niitä koskaan käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa. Yhtiöt eivät koskaan edes aloittaneet operointia eikä tietenkään mitään tulosta ollut jakaa osinkojen muodossa koskaan. ”Sukelluskone”-yhtiöiden kurssit kohosivat rajusti 1688, kulminoituakseen 1689 alkaneeseen mahalaskuun. Ikävä kyllä mitään tarkkoja kurssihintoja ei ole meidän päiviimme asti säilynyt, mutta realistista on ajatella samoin kuin entinen mies Amerikasta palatessaan:”No jos totta puhutaan, niin kaikki meni ja jäin vielä velkaakin…” Sukelluslaite-buumi muistutti pelottavan paljon dot.com-buumia muutamien vuosien takaa. Eniten valistunutta sijoittajaa kyrsii, että valistuksen ajan aamun koiton ihmiset, eivät nähneet tarpeellisena säilyttää omaa lähihistoriaansa kovinkaan tarkasti. Aika paradoksaalinen tilanne kertakaikkiaan!
Aikansa veijari… ja kirjailija
Ystävämme Daniel Defoe toimi eräässä yhtiössä jonkinlaisena toimitusjohtajana. Sisäpiiritiedoista ei ollut hyötyä, vaan hän meni henkilökohtaiseen konkurssiin. Vuonna 1692 Defoe pidätettiin maksamattomien velkojen takia.
Sinänsä mitään tavatonta ihmellisyyttä ei liity riskialttiin sijoituksen rahoittamiseen. Aikalaiset eivät vain ymmärtäneet edes karkeasti miettiä riskin suhdetta tuottoon. Koska kyseessä oli ilmiselvästi äärimmäisen riskialtistoiminta (hylkyjen koluaminen merirosvo-alueilta 4000 km päässä kotoa), ei sellaiseen toimintaan voi paljoa sijoittaa. Toisaalta onnistuessaan palkkio olisi ollut huima. Mutta kompensoidakseen huiman epäonnistumisen mahdollisuuden täytyi tuotto-odotuksen ollakin todella korkea. Raakaa huijausta ei tietenkään osattu odottaa, vaan se tuli esiin hiljalleen ja osakepaperit muuttuivat wc-paperin arvoiseksi kohtuullisen vauhdikkaasti.
Sukelluskone-buumi antaa mielestäni mainion perspektiivin uuden teknologian perässä juokseville. Todellisuudessa tuottoja on tullut harvoin. IPO:n (initial public offering) osallistuminen ei ole keskimäärin kannattanut historiassa. Itsekin sain vuonna 2000/2001 Mandatumilta kirjeen, jossa kerrottiin uudesta mullistavasta keksinnöstä. Bioteknologia tulisi räjäyttämään potin lähivuosina. Ja sattumalta Mandatum tarjosi bioteknologiarahastoaan merkittäväksi. En sijoittanut.
Toinen opetus meille lienee yhteiskunnallinen. Kun tietyt yhteiskuntataloudelliset asiat sattuvat tapahtumaan lähekkäin, näyttää aina seuraavan joukkohysterian kaltainen ekstaasi. Tässäkin tapauksessa sukeltamalla tuodut rikkaudet olisivat vieneet ajatukset pois ikävistä ja harmaista arkipäivän tapahtumista.
Phippsin ja Defoen kohtalot?
Vapauduttuaan kauppias ja kirjoittelija Defoe teki vasta lähes 60-vuotiaana ensimmäisen romaaninsa. Valistuneet lukijat jo sen arvaavatkin. Defoe teki maailman ensimmäisen bestsellerin Robinson Crusoe 1719. Olisiko mainiota kirjaa edes ilmestynyt ilman Defoen sukelluskone-buumissa saamia kokemuksia?
Phippsin takalisto kesti hyvin merivettä, ja hän kuoli luonnollisen kuoleman monien taisteluiden jälkeen 18.2.1695.
