Rahastosäästäjät tarkkana!
Syksyllä on aikaa läpikäydä omaa rahastosalkkuaan tiheällä kammalla. Tutkimuksissa vahvistetaan kerta toisensa jälkeen kulujen minimoinnin tärkeys pitkäjänteiselle sijoittajalle. Olisiko aika siirtyä edullisimpiin kokonaisratkaisuihin?
Ala-asteen matematiikkaa
Moni sijoittaja kuvittelee saavansa keskimääräistä parempia tuottoja ostamalla aktiivista salkunhoitoa. Matemaattisesti ajateltuna tämä ei voi olla mahdollista, sillä sijoittajat ansaitsevat tietyillä markkinoilla yhteensä täsmälleen kyseisen markkinan indeksituoton, josta vähennetään sijoittamisen kulut. Joku toki tienaa jonain vuonna enemmän, mutta samalla toinen kärsii yhtä paljon. Tutkimuksissa voittajat ja häviäjät sekoittuvat rahastomaailmassa vuosien myötä tehokkaasti, eikä etukäteen voida sanoa mikä rahasto tuottaa tulevaisuudessa parhaiten. Rahastoreittaaja Morningstar onkin todennut tutkimuksissaan, että aktiivisissakin rahastoissa edullisimmat tuottavat parhaat pitkän aikavälin lopputulokset.
Harhaa, harhaa…
Sijoittajille näytettäviä tuottolukemia voidaan pyöritellä monin eri keinoin. Klassinen tapa on verrata rahaston tuottoa hintaindeksiin jossa ei ole osinkoja mukana, vaikka rahasto osingot saakin. Tämä antaa jo 3-4 prosentin vuotuisen tasoituksen rahastojen eduksi. Suomessa on lisäksi tyypillistä vertailla tuottolukuja OMX Helsinki 25-indeksiin, vaikka rahastot voivat sijoittaa yli sataan pörssiyhtiöön niin halutessaan. Tästä voi seurauksena olla täysin erilainen riskiprofiili vertailuindeksin kanssa, jolloin potentiaalinen ylituotto onkin vain korvausta riskisemmistä salkkupositioista. Riski ja tuotto kun kulkevat kuolemattomasti käsi kädessä.
Voimakas tilastojen yleisvääristäjä on ”Survivorship Bias” eli selviytyjäharha. Rahastoyhtiöt lopettavat ja sulauttavat tehokkaasti huonosti menestyneitä rahastojaan ja hävittävät jäljet mahdollisuuksien mukaan. Esiteltäviin tilastoihin ja mainoksiin jäävät jäljelle siis vain ”voittajarahastot”.
Vanha temppu
Rahastoyhtiöillä on toki takataskussa hyviä kikkoja, joilla sijoittajat saadaan ostoksille. Yksi vanhimmista on nimeltään ”Gunning The Fund”-kikka. Se toimii pääpiirteissään seuraavasti.
Koska rahastoyhtiöissäkään ei etukäteen tiedetä, minkä tyylinen rahasto voittaa indeksit tulevaisuudessa, on varminta perustaa useita erityyppisiä rahastoja nousukauden kynnyksellä. Eri riskiprofiileilla varustettuna ne tulevat käyttäytymään markkinoilla toisistaan poikkeavasti ja siten joko ylittämään tai alittamaan vertailuindeksinsä lyhyellä aikavälillä.
Muutaman vuoden tuottohistorian jälkeen katsotaan, mikä niistä on tuottanut eniten ja sitten alkaa ankara mainoskampanja, jossa todetaan kuinka hyvä kyseinen rahasto on historian valossa ollut. Haastatteluja annetaan ja tähtisalkunhoitajaa kehutaan. Aktiivisesti unohdetaan kertoa, että ylituotot on suurilta osin aikaansaatu sijoittamalla pieniin yrityksiin, joissa onnistunut riskinotto on palkittu rajulla kurssinousulla.
Rahaa alkaa valua rahastoon, ja onnettoman salkunhoitajan pitäisi saada lisääntyvälle rahamäärälle sama tuotto kuin menneisyydessä. Sijoittamisen painovoimalait tulevat nopeasti vastaan, sillä pienyhtiöiden osakkeita ei voi ostaa enää yhtä edullisesti, koska muutkin ovat jo huomanneet kyseiset yhtiöt. Myös rahaston lisääntynyt kassavaranto aiheuttaa käytännön esteitä epälikvideissä osakkeissa. Lisääntynyttä kassaa on välttämättä sijoitettava likvidimpiin kohteisiin, joiden tuotto-odotus on pienyhtiöitä matalampi. Rahaston arvo tasaantuu ja alkaa hiljalleen hiipua. Viimeiseksi mukaan tulleet häviävät usein eniten.
Huonosti menestyneet rahastot viettävät hiljaiseloa ja rahastoyhtiössä odotetaan, josko niissä tapahtuisi sattumalta kovaa arvonnousua, jotta ne löytäisivät sijoittajien huomion. Usein näin ei käy, ja rahastojen omistajat saavat lopulta lyhyen kirjelmän kotiin, jossa kerrotaan että rahasto on lopetettu tai sulautettu toiseen rahastoon. Lopputulemana sijoittajien todelliset käteen jäävät tuotot ovat haihtuneet taivaan tuuliin.
Parannuskeino
Omaa sijoitustulostaan on helppo parantaa perehtymällä passiivisiin sijoitusratkaisuihin, joiden kulut ovat murto-osa aktiiviseen salkunhoitoon verrattuna. Koska vain kulut ovat sijoittamisessa varmoja, kannattaa niitä vähentää mahdollisimman tehokkaasti ja täten parantaa sijoitustensa tulevaisuuden tuotto-odotusta.
